Sivut

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Värit häihin

En ole ikinä kuvitellut omia häitäni ja sen vuoksi en ole tajunnut että häihin olisi hyvä valita joku tietty teema. Useiden hääblogien selailun ja työkaverien kertomusten seurauksena, olen vakuuttunut että mekin tarvitsemme häihin teemavärit. Selailin Pinterestiä ja totesin ettei valinta ole helppo. Sulhanen (joka on häidemme pääorganisoija) pitää lähestulkoon kaikista väreistä, joten valinta jää luultavasti minun vastuulle.
 
Hääpaikkamme lähellä kasvaa paljon luonnonkukkia ja etenkin kesäkuun loppupuolella lupiinit ovat täydessä kukassa. Haluaisin kovasti hyödyntää niitä somistuksessa jonkun valkoisen kukkalajikkeen kanssa. Jos onnistuisimme löytämään mahdollisimman sinertäviä ja vaaleita lupiineja, voisi The Perfect Palette- nettisivuilta löytämäni "dusty blue"-teema olla kohdallaan. Ihastuin sinisen ja kullan yhdistelmään ja luulen että mukaan saattaisi sopia kontrastiksi häivähdys korallinpunaistakin.
 
 
Pidän askartelusta ja näpertelystä silloin kun siihen on kunnolla aikaa. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että melkein kaikki somisteet ja yksityiskohdat voi ostaa ebayn tai etsyn kautta. Tuotteet tulevat kaiken lisäksi usein halvemmaksi kuin tarvittavat askartelu tarvikkeet. Olen myös liittynyt pariin hääkirppis-ryhmään Facebookissa, joista löytyy vaikka mitä hääpuvuista somisteisiin. Facebookin kirppismaailma on raadollinen paikka itseni kaltaiselle jahkailijalle. Ostopäätös on tehtävä sekunneissa, koska myynti-ilmoitukset keräävät hetkessä huiman ostajajonon.
 
Jos päädymme valitsemaan teemaväreiksi ylläolevat sävyt, toivoisin että teema näkyisi myös kutsuissamme. Haluaisin mahdollisimman yksinkertaiset ja graafiset kutsukortit. Vaikka pidänkin pitsistä ja haluaisin sitä hääpukuuni, en kuitenkaan halua kortteihimme perinteistä prinsessatyyliä. Sulhanen osaa käyttää InDesignia ja uskon että hänellä on myös hyviä ideoita kutsuja varten. Vaikka blogini perusteella voisi kuvitella, että minä määrään häiden tyylin, on totuus toinen. Naimisiinmeno ja häät ovat avomiehelleni huomattavasti selkeämpi juttu kuin itselleni. Hän on aina tiennyt että haluaa kunnon kirkkohäät ja alkoi oman hääbloginsa kirjoittamisen jo ennen kuin itse aloitin. Hänellä oli myös selkeä visio monesta yksityiskohdasta, esim. juhlapaikasta ja ruuasta. Erityisen hienoa on että hänen bestmanit ovat myös ihan huipputyyppejä ja he ovat myös innoissaan mukana suunnittelutyössä. Mikä parasta, tämän ansiosta uskalsin hyvällä omalla tunnolla valtuuttaa itselleni vain yhden kaason.
 

Sormus

Häitä suunnitellessa haastavinta tähän mennessä minulle on ollut "meidännäköisyyden" määritteleminen. Olemmeko perinteisiä, rentoja, asiallisia vai hauskoja? Millaisista häistä nauttisimme eniten? Entä millaisia häät vieraamme odottavat meidän pitävän? Toivoisin kovasti että kansainvälisyys olisi esillä häissä. Minulla on Suomen lisäksi Englannin kansalaisuus ja häihin tullaan kutsumaan isäni puolelta englantilaisia sukulaisia. En vielä tiedä tarkalleen miten kielillä pelataan, mutta eiköhän jokunen puhe englanniksikin kuulla.

Englantilaiset juureni tulevat esiin myös sormusvalinnassani. Sain edesmenneeltä isoäidiltäni perintönä hänen kihla- ja vihkisormukset sekä useita muita kauniita koruja. Olen valinnut vihkisormukseksi yhden minua erityisesti ihastuttavan sormuksen. Sormuksen rengasosa on kultaa ja uloke johon kivet on istutettu on platinaa. Sormuksessa on kolme timanttia. Sivuilla kaksi pientä ja keskellä yksi suurempi. Olen todella ihastunut kauniiseen sormukseeni, mutta siinä on yksi pieni ongelma. Sormus on sormeeni liian pieni. Olen kuullut ja googlettanut että sormuksen suurentaminen on mahdollista. Suurentamisesta on kuitenkin melko vähän tietoa, enkä ole aivan varma kuinka paljon sormusta voi muokata. 

Olen pättänyt viedä sormuksen lähiviikkoina kultasepän liikkeeseen. Eiköhän siellä tiedetä mitä on tehtävissä. En tiedä mitä teen jos sormusta ei voi suurentaa. Tällä hetkellä tuntuu että isoäitini sormus on täydellinen juuri sen historian ansiosta. Tämä johtuu varmasti myös siitä, etten ole koskaan aiemmin pitänyt sormuksia (jos kihlasormusta ei lasketa). Ja tottapuhuen, en oikein pidä sormuksista.  Onneksi häihin on vielä melkein vuosi ja ehkä sormestani katoaa pari milliä häädietin mukana! Suurennos olisi muutenkin hyvä tehdä mahdollisimman lähellä häitä, jotta sormus todella sopisi sitten hääpäivänä. Olen aika huumorintajuinen, mutta jos sormus ei alttarilla mahdu sormeeni niin voin vannoa ettei hymyä irtoa vähään aikaan.

Lopuksi on vielä kerrottava hassu kulttuuriero-juttu. Kun avopuolisoni kosi minua viime lokakuussa, päätimme yhdessä että haluamme yksinkertaiset kultaiset rinkulasormukset. Suomessa kihlasormus on yleensä se yksinkertainen ja sileä ja vihkisormus prameampi. Kun kävimme sitten ensimmäistä kertaa kihlauksen jälkeen vanhempieni luona, halusi koko perhe välittömästi nähdä sormukseni. Isäni huudahti miehelleni "So, let's see the rock" ja nappasi kädestäni kiinni. Tästä seurasi kiusallinen hiljaisuus, koska sormuksessani ei ole ainuttakaan kiveä. Englannissa kihlasormus on se ns. prameampi jalokivellinen sormus ja vihkisormuksena on yleensä "wedding band" eli yksinkertaisemmat rinkulat. Isäni katsoi miestäni hieman ihmeissään. Selittelimme siinä sitten näitä kulttuurieroja ja vakuutimme isälleni että vihkisormuksessa on sitten se kivi. Englannissa miehet käyttävät vain vihkisormusta ja ainoastaan nainen saa kihlasormuksen. Ennen kihlasormus toimi takeena sille että mies lupautui menemään naimisiin naisen kanssa. Kihlaus oli myös miehen lupaus elättää tuleva vaimo. Suomalainen traditio, jossa molemmat puolisot saavat kihlasormuksen tuntuu huomattavasti modernimmalta. Elätämmehän me nykyään lähes aina itse itsemme, sukupuolesta riippumatta.


keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

11 kuukautta aikaa

11 kuukauden kuluttua meillä on häät. Kosinta tapahtui viime vuoden lokakuussa ja päätimme heti että häät pidetään kesäkuussa 2016. Aikaa suunnittelulle on siis ollut reilusti, mutta olemme vasta nyt aloittaneet konkreettiset valmistelut. Tässä blogissa haluan jakaa ideat ja ajatukset joita herää prosessimme aikana. Hääsuunnittelun lisäksi kirjoitamme mieheni kanssa molemmat gradua ja yritämme valmistua tammikuuksi. Suunnitelma on kunnianhimoinen ja toivonkin blogikirjoittelun tuovan pientä henkireikää kiireiseen vuoteen.
 
Tällä hetkellä juhlapaikka on ainoa konkreettinen asia, joka on häitä varten varattu. Myös kaaso ja bestmanit ovat suostuneet ottamaan tehtävät vastaan. Pidimme myös pienen budjettipalaverin vanhempiemme kanssa, joten se puoli on myös hoidossa. Olemme valinneet vihkikirkoksi Siuntion Pyhän Pietarin kirkon. Äitini suku on kotoisin Siuntiosta ja kirkko on erityisen viehättävä pitkän historiansa ja upeiden kattomaalauksien ansiosta. Valitettavasti kirkko ottaa varauksia vastaan ensi kesää varten vasta marraskuussa, joten joudumme vielä jännittämään saammeko häät haluamallemme päivälle.

 
Seuraavana suunnittelulistalla onkin valokuvaajan, bändin ja cateringin etsiskely ja varaaminen. Etenkin valokuvaajan etsiminen tuntuu todella vaikealta. Olen selannut kymmenien valokuvaajien nettisivuja ja vertaileminen on todella vaikeaa. Ikävä tosiasia on myös se, että tässä vaiheessa parhaat hääkuvaajat on varmasti jo varattu. Hyvä kuvaaja on myös usein melko kallis. Sen vuoksi valinta on mennyt jahkailuksi ja saa nähdä saammeko kuvaajaa ollenkaan. Itseni tuntien, tiedän etten kaiva hääalbumiamme esiin joka tilaisuuden tullen mutta mieheni kyllä kaivaa ja sen vuoksi olisi kiva että kuvat olisivat kivat.

To do-listalla on vielä monta asiaa, ensimmäisenä kyseisen listan laatiminen. Onneksi netti on pullollaan hyviä blogeja, joista voin napata tarpeelliset yksityiskohdat :)