Sormus

Häitä suunnitellessa haastavinta tähän mennessä minulle on ollut "meidännäköisyyden" määritteleminen. Olemmeko perinteisiä, rentoja, asiallisia vai hauskoja? Millaisista häistä nauttisimme eniten? Entä millaisia häät vieraamme odottavat meidän pitävän? Toivoisin kovasti että kansainvälisyys olisi esillä häissä. Minulla on Suomen lisäksi Englannin kansalaisuus ja häihin tullaan kutsumaan isäni puolelta englantilaisia sukulaisia. En vielä tiedä tarkalleen miten kielillä pelataan, mutta eiköhän jokunen puhe englanniksikin kuulla.

Englantilaiset juureni tulevat esiin myös sormusvalinnassani. Sain edesmenneeltä isoäidiltäni perintönä hänen kihla- ja vihkisormukset sekä useita muita kauniita koruja. Olen valinnut vihkisormukseksi yhden minua erityisesti ihastuttavan sormuksen. Sormuksen rengasosa on kultaa ja uloke johon kivet on istutettu on platinaa. Sormuksessa on kolme timanttia. Sivuilla kaksi pientä ja keskellä yksi suurempi. Olen todella ihastunut kauniiseen sormukseeni, mutta siinä on yksi pieni ongelma. Sormus on sormeeni liian pieni. Olen kuullut ja googlettanut että sormuksen suurentaminen on mahdollista. Suurentamisesta on kuitenkin melko vähän tietoa, enkä ole aivan varma kuinka paljon sormusta voi muokata. 

Olen pättänyt viedä sormuksen lähiviikkoina kultasepän liikkeeseen. Eiköhän siellä tiedetä mitä on tehtävissä. En tiedä mitä teen jos sormusta ei voi suurentaa. Tällä hetkellä tuntuu että isoäitini sormus on täydellinen juuri sen historian ansiosta. Tämä johtuu varmasti myös siitä, etten ole koskaan aiemmin pitänyt sormuksia (jos kihlasormusta ei lasketa). Ja tottapuhuen, en oikein pidä sormuksista.  Onneksi häihin on vielä melkein vuosi ja ehkä sormestani katoaa pari milliä häädietin mukana! Suurennos olisi muutenkin hyvä tehdä mahdollisimman lähellä häitä, jotta sormus todella sopisi sitten hääpäivänä. Olen aika huumorintajuinen, mutta jos sormus ei alttarilla mahdu sormeeni niin voin vannoa ettei hymyä irtoa vähään aikaan.

Lopuksi on vielä kerrottava hassu kulttuuriero-juttu. Kun avopuolisoni kosi minua viime lokakuussa, päätimme yhdessä että haluamme yksinkertaiset kultaiset rinkulasormukset. Suomessa kihlasormus on yleensä se yksinkertainen ja sileä ja vihkisormus prameampi. Kun kävimme sitten ensimmäistä kertaa kihlauksen jälkeen vanhempieni luona, halusi koko perhe välittömästi nähdä sormukseni. Isäni huudahti miehelleni "So, let's see the rock" ja nappasi kädestäni kiinni. Tästä seurasi kiusallinen hiljaisuus, koska sormuksessani ei ole ainuttakaan kiveä. Englannissa kihlasormus on se ns. prameampi jalokivellinen sormus ja vihkisormuksena on yleensä "wedding band" eli yksinkertaisemmat rinkulat. Isäni katsoi miestäni hieman ihmeissään. Selittelimme siinä sitten näitä kulttuurieroja ja vakuutimme isälleni että vihkisormuksessa on sitten se kivi. Englannissa miehet käyttävät vain vihkisormusta ja ainoastaan nainen saa kihlasormuksen. Ennen kihlasormus toimi takeena sille että mies lupautui menemään naimisiin naisen kanssa. Kihlaus oli myös miehen lupaus elättää tuleva vaimo. Suomalainen traditio, jossa molemmat puolisot saavat kihlasormuksen tuntuu huomattavasti modernimmalta. Elätämmehän me nykyään lähes aina itse itsemme, sukupuolesta riippumatta.