Lokakuu

Lokakuu. Eilen oli ensimmäinen kerta kun näin unta häistämme. Unessa minulla ei ollut hääpukua vaan keltainen sadetakki ja olin todella vihainen jostain syystä. Heräsin sitten yöllä laskeskelemaan kuinka monta päivää minulla on vielä aikaa löytää ja ylipäätään keksiä millaisen puvun haluan. Marraskuun loppupuoli on ehdoton takaraja, koska monet pukuliikkeet ilmoittavat sivuillaan, että puku pitäisi valita viimeistään 7kk ennen itse juhlaa. Luulen kuitenkin, ettei painajaistani aiheuttanut mekkostressi vaan puhelinsoitto kirkkomme seurakuntaan päivää ennen. Siuntion seurakunta ei siis ota kirkkoon varauksia ennen marraskuuta ja siksi meillä ei ole mitään vahvistusta siitä saammeko kirkon valitsemanamme päivänä. Tämä vaikeuttaa todella paljon juhlan järjestelyä, kun joudumme kuitenkin varaamaan juhlatilat, valokuvaajat, cateringit ja bändin tuolle päivälle. Olisi ikävää jos kaikki menisi vaihtoon, varsinkin kun ei ole takeita että muille päiville olisi enään aikoja. Soitimme siis sinne seurakuntaan ja yritimme kysellä kuinka varattuja kesän lauantait heidän kirkossa yleensä ovat. Vastaukseksi saimme kuulla että varaukset tehdään vasta marraskuussa, koska heidän pitää ensin itse päättää milloin aikovat kirkkoa käyttää (esim. konfirmaatioihin). Pieni bride- ja groomzilla alkoi heräämään meissä, kun tajusimme mistä myöhäinen varausaika johtuu. Kummallista miten monet muut kirkot kykenevät suunnittelemaan aikataulunsa ajoissa ja pitämään seurakuntalaisten palvelemisen keskiössä.

Onneksi meillä on oma pappi, jolle ainakin käy valitsemamme hääpäivä. Pappinamme nimittäin toimii mieheni täti. On todella ihana asia, että pappimme on tuttu ja vieläpä sukulainen. Mieheni täti ja hänen miehensä ovat molemmat pappeja ja ovat toimineet usein suvun juhlissa pappina. Mieheni täti on myös kastanut hänet, joten tuntuu todella luonnolliselta että hän myös vihkii meidät. Hän on erittäin hyvä työssään ja olemme todella otettuja siitä että hän haluaa toimia pappina häissämme, vaikka on juuri jäänyt eläkkeelle. Uskon että minulle tulee myös vielä herkemmin tippa linssiin alttarilla kun hän puhuu, koska hän oikeasti tuntee meidät ja varsinkin mieheni. Tuli kylmät väreet tätä kirjoittaessa. Naimisiinmeno ei vieläkään tunnu todelliselta :D

Kuva miehestäni, jonka otin n. 2v sitten. Kaikenlaista ollaan pelleilty :D 

Ruska on nyt kauneimmillaan täällä Vaasassa ja olenkin tänään lähdossä pienelle lehtienmetsästysreissulle. Sain aivan loistavan idean Miljan Häähullun haaveiluja-blogista. Koska yksi häidemme teemaväreistä on kulta, sopisivat kultaiset lehdet loistavasti koristeluun, vaikka häämme ovatkin kesäkuussa. Prässättynä lehdet säilyvät hyvin ja ovat helposti käsiteltävissä. Lehtiä voisi käyttää sitten somisteina esim. pöydissä tai vaikkapa karkkibuffetissa. Ja jos päädymme hylkäämään lehti-idean, se ei haittaa koska eiväthän nuo nyt mitään maksa. Eli suunnitelmanani on prässätä iso kasa kauniita lehtiä ja spraymaalata ne kultaiseksi toiselta puolelta. Raportoin tänne miten homma onnistui.

En vieläkään oikein tiedä millaisen hääpuvun haluaisin. Olen onnistunut kuuttamaan mekkojen selailuun todella paljon aikaa, mutta mitä enemmän niitä katselen sitä enemmän alkaa tuntumaan että todellakin puen jonkun keltaisen sadetakin ja pistän hiukset pikkumyy-nutturalle. Olen myös tehnyt havainnon: facebookin hääkirppari-ryhmistä näkee paljon paremmin kuin pukuliikkeiden omilta nettisivuilta, miltä puvut oikeasti näyttävät ihmisten päällä. Olenkin kattavan selailun jälkeen tullut siihen tulokseen, että voin unohtaa kaikki merenneito-malliset puvut, koska ne ovat selkeästi suunniteltu hieman pitemmille ihmisille. Olen menossa parin viikon kuluttua Helsinkiin viikoksi, joten ehkä varaan sovitusajan randomisti vain johonkin pukuliikkeeseen ja toivon että keksin siellä millaisen puvun haluan. Tulipa sekava postaus, mutta kai se kuvastaa vain realistisesti sekavia ajatuksiani. Hyvää viikonloppua!

Meidän häät

Viimeinen viikko käynnissä ennen kesälomaa. Alkukesästä harmitti kun loma menee loppukesälle, mutta nyt vaikuttaisi siltä että parhaat säät osuukin juuri elokuulle. Ihanaa päästä nauttimaan auringosta, vaikka suurin osa lomasta meneekin (toivottavasti) gradua vääntäessä. Toivottavasti ensi kesänä aurinkoa riittäisi myös alkukesälle ;). Ihmisten luottamus Suomen kesään on selkeästi horjunut, koska yhä useampi pariskunta viettää häitään mieluummin loppukesästä. Kesäkuu oli vielä täysin vapaa kun varasimme hääpaikkamme viime kuussa.

Nyt voisin kertoa vähän meistä. Tapasin avopuolisoni Pekan ensimmäisen kerran talvella 2011 yhdessä opiskelijatapahtumassa. Olin itse aloittanut opinnot Vaasan yliopistolla syksyllä 2010 ja olin ystävieni kanssa käymässä tammikuussa opintonsa aloittavien tervetuliaisjuhlissa. Pekka istui pöytäämme ja esitteli itsensä. Kipinä ei syttynyt heti, koska en oikeastaan edes muista kohtaamisestamme enempää. Kolme vuotta myöhemmin keväällä 2013 tapasimme uudestaan. Minä olin palannut vaihdosta Göteborgista ja suorittanut roikkuvia opintoja supervauhdilla koko syksyn. Olin juuri palauttanut ensimmäisen osan kandistani ohjaajalleni ja päättänyt pitää pienen hermoloman vanhempieni luona. Pekka oli Ruotsissa ollessani perustanut facebook-ryhmän, jonka ideana oli toimia kyyti-ilmoitustauluna Vaasan opiskelijoille. Yksinkertaisuudessaan "Vaasan opiskelijoiden kyytipörssi" on ryhmä, jossa opiskelijat ilmoittivat jos heillä oli autossa tilaa ja opiskelijat ilmoittautuivat kyyteihin. Koska sunnuntaisin junat Vaasaan olivat usein täynnä, päätin tarkastaa jos kyytipörssistä löytyisi joku sopiva kuski. ilmoittauduin Pekan autoon, johon oli tullut jo pari muutakin kyytiläistä. Kun Pekka sitten saapui hakemaan minua, oli kaikki muut ilmoittautujat peruneet kyytinsä ja lähdimme ajamaan Vaasaa kohti kahdestaan. Olin aluksi hieman ahdistunut, koska 5 tuntia autossa kahdestaan tuntemattoman ihmisen kanssa kieli kiusallisia hiljaisia hetkiä ja väkinäisiä keskusteluja. Pelkoni oli turha, koska nyt asun kyseisen kyytipörssimeklarin kanssa avoliitossa ja menemme ensi kesänä naimisiin.

 

Ensimmäisen yhteisen helsinki-kesän jälkeen muutimme takaisin omiin yksiöihimme Vaasaan. Erillään asuminen tuntui hölmöltä mutta emme olleet kumpikaan vielä valmiita muuttamaan yhteen. Päätimme hakea paikallisen opiskelija-asuntosäätiön parhaimpia perheasuntoja, olettaen että jonot olisivat niin pitkät että saisimme asunnon aikaisintaan vuoden kuluttua. Toisin kävi. Saimme puhelinsoiton ihanasta uudesta kodistamme heti seuraavana päivänä! Yhteisestä kodistamme on tullut  todella rakas ja sen takia ajatus valmistumisesta ja Vaasasta pois muuttamisesta tuntuu aika pahalta. Talo jossa asumme on rakennettu 1858 ja se sijaitsee aivan Vaasan keskustassa. Asuntomme on tehnyt minusta ensimmäistä kertaa elämässäni kotihiiren.

Viime lokakuussa lähdimme lomalle New Yorkkiin. Ohjelmaamme kuului turisteilua ja Amerikan suuruuden ja outouden hämmästelyä. Yhtenä aamuna Pekka sitten onnistui yllättämään minut täysin.  Olimme viettäneet päivän Brooklynissa kirppareita kierrellen ja päivän viimeisenä etappina oli vierailu Coney Islandilla. Coney Island oli ihana paikka, vanhan huvipuiston valot ja äänet, lämmin ilma, kaunis ranta ja upeat maisemat loivat ihanan tunnelman. Sitten, Pekka kosi minua. Olin niin yllättynyt ja jännittynyt, etten edes muista mitä hän tarkalleen sanoi. Joka tapauksessa vastasin myöntävästi, eikä ole ainakaan vielä kaduttanut pätkääkään.

Päätimme heti, että häät pidetään kesällä 2016 jolloin molemmilla olisi opinnot ohi (toivottavasti!). Pekka ilmoitti heti haluavansa perinteiset kirkkohäät. Kuulume molemmat kirkkoon ja nyt kun olemme aloittaneet häiden suunnittelut ja käyneet katsomassa kirkkoa, tuntuu tämä juuri oikealta tavalta mennä naimisiin. Olen aina ajatellut että en haluaisi mennä kirkossa naimisiin, jollei molemmat kuulu kirkkoon. En siis tuomitse pareja, joista toinen ei kuulu kirkkoon ja silti pitävät häät kirkossa, mutta minulle itselle tulisi hieman tekopyhä olo seisoa alttarilla ihmisen kanssa jonka mielestä koko instituutio on turha. Tässä ajassa ei ole mitenkään itsestään selvää että oma ikäluokkani kuuluisi kirkkoon tai olisi käynyt rippileirin. Olin tavallaan henkisesti valmistautunut rakastumaan ihmiseen, joka karttaa perinteitä ja vieroksuisi ajatusta kirkkohäistä. Vaikka minulla ei koskaan ole ollut minkäänlaisia hääunelmia, olen jollain tavalla huojentunut siitä että toiveemme häiden suhteen ovat samansuuntaiset. Olemme molemmat hieman yllättyneitä siitä miten jotkut ihmiset ovat reagoineet hääuutiseemme. Jotkut ovat kysyneet suoraan miksi ihmeessä haluamme kirkkohäät ja jotkut ovat varovaisesti ihmetelleet,  haluammeko tosiaan vanhat patriarkaaliset perinteet juhlaamme. Kysymykset eivät minua loukkaa, mutta olen kovasti miettinyt millaista vastausta kysyjä odottaa? Itse näen uskonnon yhtenä osana kulttuuriamme ja maksan mielelläni kirkolle veroa hyvästä työstä jota he tekevät sekä Suomessa että ulkomailla. Olisin toki voinut mennä naimisiin myös jossain ihanalla aurinkoisella rannalla, mutta koska Suomessa se olisi hieman hankala järjestää kelpaa Siuntion kaunis vanha kirkko oikein hyvin.


Kuva: Lovers/ Retrofresh!

11 kuukautta aikaa

11 kuukauden kuluttua meillä on häät. Kosinta tapahtui viime vuoden lokakuussa ja päätimme heti että häät pidetään kesäkuussa 2016. Aikaa suunnittelulle on siis ollut reilusti, mutta olemme vasta nyt aloittaneet konkreettiset valmistelut. Tässä blogissa haluan jakaa ideat ja ajatukset joita herää prosessimme aikana. Hääsuunnittelun lisäksi kirjoitamme mieheni kanssa molemmat gradua ja yritämme valmistua tammikuuksi. Suunnitelma on kunnianhimoinen ja toivonkin blogikirjoittelun tuovan pientä henkireikää kiireiseen vuoteen.

 

Tällä hetkellä juhlapaikka on ainoa konkreettinen asia, joka on häitä varten varattu. Myös kaaso ja bestmanit ovat suostuneet ottamaan tehtävät vastaan. Pidimme myös pienen budjettipalaverin vanhempiemme kanssa, joten se puoli on myös hoidossa. Olemme valinneet vihkikirkoksi Siuntion Pyhän Pietarin kirkon. Äitini suku on kotoisin Siuntiosta ja kirkko on erityisen viehättävä pitkän historiansa ja upeiden kattomaalauksien ansiosta. Valitettavasti kirkko ottaa varauksia vastaan ensi kesää varten vasta marraskuussa, joten joudumme vielä jännittämään saammeko häät haluamallemme päivälle.

http://www.siuntionseurakunta.fi/tilat

 

Seuraavana suunnittelulistalla onkin valokuvaajan, bändin ja cateringin etsiskely ja varaaminen. Etenkin valokuvaajan etsiminen tuntuu todella vaikealta. Olen selannut kymmenien valokuvaajien nettisivuja ja vertaileminen on todella vaikeaa. Ikävä tosiasia on myös se, että tässä vaiheessa parhaat hääkuvaajat on varmasti jo varattu. Hyvä kuvaaja on myös usein melko kallis. Sen vuoksi valinta on mennyt jahkailuksi ja saa nähdä saammeko kuvaajaa ollenkaan. Itseni tuntien, tiedän etten kaiva hääalbumiamme esiin joka tilaisuuden tullen mutta mieheni kyllä kaivaa ja sen vuoksi olisi kiva että kuvat olisivat kivat.

To do-listalla on vielä monta asiaa, ensimmäisenä kyseisen listan laatiminen. Onneksi netti on pullollaan hyviä blogeja, joista voin napata tarpeelliset yksityiskohdat :)