Sivut

perjantai 2. lokakuuta 2015

Lokakuu

Lokakuu. Eilen oli ensimmäinen kerta kun näin unta häistämme. Unessa minulla ei ollut hääpukua vaan keltainen sadetakki ja olin todella vihainen jostain syystä. Heräsin sitten yöllä laskeskelemaan kuinka monta päivää minulla on vielä aikaa löytää ja ylipäätään keksiä millaisen puvun haluan. Marraskuun loppupuoli on ehdoton takaraja, koska monet pukuliikkeet ilmoittavat sivuillaan, että puku pitäisi valita viimeistään 7kk ennen itse juhlaa. Luulen kuitenkin, ettei painajaistani aiheuttanut mekkostressi vaan puhelinsoitto kirkkomme seurakuntaan päivää ennen. Siuntion seurakunta ei siis ota kirkkoon varauksia ennen marraskuuta ja siksi meillä ei ole mitään vahvistusta siitä saammeko kirkon valitsemanamme päivänä. Tämä vaikeuttaa todella paljon juhlan järjestelyä, kun joudumme kuitenkin varaamaan juhlatilat, valokuvaajat, cateringit ja bändin tuolle päivälle. Olisi ikävää jos kaikki menisi vaihtoon, varsinkin kun ei ole takeita että muille päiville olisi enään aikoja. Soitimme siis sinne seurakuntaan ja yritimme kysellä kuinka varattuja kesän lauantait heidän kirkossa yleensä ovat. Vastaukseksi saimme kuulla että varaukset tehdään vasta marraskuussa, koska heidän pitää ensin itse päättää milloin aikovat kirkkoa käyttää (esim. konfirmaatioihin). Pieni bride- ja groomzilla alkoi heräämään meissä, kun tajusimme mistä myöhäinen varausaika johtuu. Kummallista miten monet muut kirkot kykenevät suunnittelemaan aikataulunsa ajoissa ja pitämään seurakuntalaisten palvelemisen keskiössä.

Onneksi meillä on oma pappi, jolle ainakin käy valitsemamme hääpäivä. Pappinamme nimittäin toimii mieheni täti. On todella ihana asia, että pappimme on tuttu ja vieläpä sukulainen. Mieheni täti ja hänen miehensä ovat molemmat pappeja ja ovat toimineet usein suvun juhlissa pappina. Mieheni täti on myös kastanut hänet, joten tuntuu todella luonnolliselta että hän myös vihkii meidät. Hän on erittäin hyvä työssään ja olemme todella otettuja siitä että hän haluaa toimia pappina häissämme, vaikka on juuri jäänyt eläkkeelle. Uskon että minulle tulee myös vielä herkemmin tippa linssiin alttarilla kun hän puhuu, koska hän oikeasti tuntee meidät ja varsinkin mieheni. Tuli kylmät väreet tätä kirjoittaessa. Naimisiinmeno ei vieläkään tunnu todelliselta :D

Kuva miehestäni, jonka otin n. 2v sitten. Kaikenlaista ollaan pelleilty :D 


Ruska on nyt kauneimmillaan täällä Vaasassa ja olenkin tänään lähdossä pienelle lehtienmetsästysreissulle. Sain aivan loistavan idean Miljan Häähullun haaveiluja-blogista. Koska yksi häidemme teemaväreistä on kulta, sopisivat kultaiset lehdet loistavasti koristeluun, vaikka häämme ovatkin kesäkuussa. Prässättynä lehdet säilyvät hyvin ja ovat helposti käsiteltävissä. Lehtiä voisi käyttää sitten somisteina esim. pöydissä tai vaikkapa karkkibuffetissa. Ja jos päädymme hylkäämään lehti-idean, se ei haittaa koska eiväthän nuo nyt mitään maksa. Eli suunnitelmanani on prässätä iso kasa kauniita lehtiä ja spraymaalata ne kultaiseksi toiselta puolelta. Raportoin tänne miten homma onnistui.

En vieläkään oikein tiedä millaisen hääpuvun haluaisin. Olen onnistunut kuuttamaan mekkojen selailuun todella paljon aikaa, mutta mitä enemmän niitä katselen sitä enemmän alkaa tuntumaan että todellakin puen jonkun keltaisen sadetakin ja pistän hiukset pikkumyy-nutturalle. Olen myös tehnyt havainnon: facebookin hääkirppari-ryhmistä näkee paljon paremmin kuin pukuliikkeiden omilta nettisivuilta, miltä puvut oikeasti näyttävät ihmisten päällä. Olenkin kattavan selailun jälkeen tullut siihen tulokseen, että voin unohtaa kaikki merenneito-malliset puvut, koska ne ovat selkeästi suunniteltu hieman pitemmille ihmisille. Olen menossa parin viikon kuluttua Helsinkiin viikoksi, joten ehkä varaan sovitusajan randomisti vain johonkin pukuliikkeeseen ja toivon että keksin siellä millaisen puvun haluan. Tulipa sekava postaus, mutta kai se kuvastaa vain realistisesti sekavia ajatuksiani. Hyvää viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti